Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2015

Blue Velvet

blue velvet kakku

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä kun kirjoitin tämän blogin ensimmäisen kirjoituksen.

Vuoden aikana olen ehtinyt kirjoittaa jo 237 kirjoitusta, joista ehkä kolmessa tai neljässä on ollut jotain järkeäkin. Vuosi on tuntunut melko pitkältä ja se on mennyt ohi nopeasti. Niinhän se aina menee, tunnit ovat pitkiä ja vuodet lyhyitä.

Kuluneen vuoden aikana en ole oppinut mitään, en ole kasvanut ihmisenä enkä valitettavasti ole millään tavalla parempi ihminen nyt kuin olin vuosi sitten. Jos mahdollista niin olen vaan vähän kömpelömpi kaikessa. Hauskaa on kuitenkin ollut, ja odotan varovaisen optimistisena myös tulevaa vuotta keittiössä.

blue velvet

Muistin tämän suuren merkkipäivän tietenkin vasta pari päivää sitten ja tajusin, että sitä pitäisi jotenkin huomioida. Yksi 1980-luvun parhaista elokuvista ja yksi Lana del Reyn parhaista biiseistä olivat jo luoneet idean täydellisestä kakusta mieleeni: Blue Velvet.

Priima-mausteet oli onneksi lähettänyt minulle alkukesästä mahtavan paketin kaikenlaisia tuotteita, joiden joukossa oli myös sininen väriaine. Toki paketin kyljessä varoitettiin, että aine ”vaikeuttaa tarkkaavaisuutta ja aiheuttaa keskittymishäiriöitä”, mutta onko sillä mitään väliä jos voi nauttia herkullisen sinisestä kakusta?

Sininen on aina ollut lempimakuni, ja olen yrittänyt perinteisen red velvet -kakun sinistä versiota jo pari kertaa aiemminkin. Molemmilla kerroilla epäonnistuin kamalasti.

Väriaineen pitää ehdottomasti olla kiinteähköä pastaväriä, supermarketin nesteväreillä kakusta ei vaan sinistä tule. Sitä pitää myös käyttää melko paljon. Itse en kuitenkaan ole huomannut minkäänlaisia keskittymis oho lintu millainenkohan sää Rio de Janeirossa tekee mieli jäätelöä mistä puhuinkaan?

Kakkuni ei ole täydellinen tälläkään kertaa, enkä todellakaan osaa vieläkään kuorruttaa kakkuja nätisti, mutta kaunis se silti on, ainakin minun silmissäni. Joskus tarpeeksi suuri saavutus on jo se, että saa jotain luotua, vaikkei se olisikaan täydellistä.

Ainekset:

500g pehmeää voita

4dl sokeria

4 kananmunaa

sinistä väriainetta

1dl maustamatonta jogurttia

1dl maitoa

6dl vehnäjauhoja

2rkl kaakaojauhetta

1tl ruokasoodaa

1rkl valkoviinietikkaa

kuorrutukseen:

600g mascarponea

1dl tomusokeria

Ohjeet:

Aloita vatkaamalla voi ja sokeri huolellisesti yhteen. Lisää kananmunat joukkoon yksitellen. Sekoita maito ja jogurtti yhteen ja lisää sinistä väriainetta kunnes seos on tummansininen – kakun väri vaalenee siitä vielä runsaasti muiden ainesten ansiosta.

Lisää keskenään sekoitetut kuivat ainekset sekä sininen maitoseos taikinaan vuorotellen, aloittaen ja lopettaen jauhoseoksella. Kaada voideltuun kakkuvuokaan ja paista 180-asteisessa uunissa noin 30-35 minuuttia, kunnes kakun keskiosaan työnnetty tikku irtoaa puhtaana.

Kuorrutusta varten ei tarvitse kuin sekoittaa mascarpone ja tomusokeri yhteen. Anna kakun jäähtyä täysin ennen kuorruttamista. Leikkaa kakku kahteen ohueen kiekkoon tai vaikka keskeltä puoliksi puolikuun malliseksi kakuksi. Levitä kuorrutusta ensin ohut kerros kakkukerrosten väliin ja ympärille ja anna jämähtää jääkaapissa. Levitä loppu kuorrutus mahdollisimman sileästi kakun päälle ja reunoille. Viimeistele halutessasi esimerkiksi tuoreilla marjoilla tai syötävillä kukilla.

Avainsanat: , , ,

Tarte flambée

tarte flambée

Listat ovat ehkä elämäni suurin rakkaus. Pienestä lapsesta asti muistan olleeni rajattoman onnellinen saadessani käsiini kynän ja paperia, muuta ei onneeni kaivattu. Sittemmin kynät ja paperi ovat ehkä jo siirtyneet lankapuhelimien ja cd-soittimien kanssa vanhentuneiden konseptien hautausmaalle, mutta rakkaat listani jatkuvat virtuaalisena.

Sillä ei oikeastaan ole edes väliä, mitä lista pitää sisällään. Voin listata vaikka vuosilukuja, yksi toisensa jälkeen allekkain,

1999

2000

2001

ja olla erittäin onnellinen ja uppoutunut puuhaani vähintään tunnin tai kaksi. Listat tuovat kaoottiseen maailmaan edes jonkinlaista tolkkua ja järjestystä.

Useimmiten keksin kyllä listoilleni jotain suurempaakin sisältöä kuin menneet ja tulevat vuosiluvut. Yksi suosikeistani on tietenkin lempiruokieni listaaminen. Tämä osoittautuu joka kerta aivan yhtä vaikeaksi, kaikki ruoat kun ovat niin kamalan hyviä. Tarte flambée on kuitenkin listan kärkisijoilla joka ikinen kerta.

Alsacessa perinneruokana nautittu flambée on käytännössä kuin pizzaa. Tavallaan kuin italialaisten pasta carbonara, mutta pizzana. Eli yksi nerokkaimmista ruoista koskaan. Itse poikkean useimmiten perinteisestä reseptistä sen verran, että lisään siihen hieman juustoa. Tämä on ratkaisuni moniin tilanteisiin ja se toimii aina yhtä hyvin.

Ainekset:

1prk crème fraîchea

puolikas sipuli

200g kuutioitua pekonia

100g Gruyère-juustoa

pohja:

11g kuivahiivaa

1rkl sokeria

1rkl oliiviöljyä

0,5dl lämmintä vettä

n. 4dl vehnäjauhoja

Ohjeet:

Aloita sekoittamalla hiiva, sokeri, oliiviöljy, lämmin vesi ja desin verran vehnäjauhoja kulhossa. Anna kohota puolisen tuntia ja sekoita sitten loput jauhot taikinaan. Lisää tarvittaessa vielä muutama ruokalusikallinen vettä, vaivaa tasaiseksi taikinaksi ja kauli mahdollisimman ohueksi suorakulmioksi pizzapohjaksi. Maalaisruoassa reunojen symmetrisyys ei ole niin tärkeää, eli ei kannata huolestua vaikka muotoa ei suorakulmioksi ihan heti tunnistaisikaan.

Siirrä pohja leivinpaperilla päällystetylle uunipellille, levitä päälle crème fraîche, pekonikuutiot ja mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi leikattu sipuli.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Levitä juustolastut pizzan päälle ja paista vielä muutaman minuutin ajan kunnes juusto on sulanut. Mausta anteliaasti mustapippurirouheella ja nauti kuumana.

Avainsanat: ,

Täydelliset bataattiranskalaiset

bataattiranskalaiset

Bataattiranskalaiset ovat yksi suurimmista heikkouksistani, ja minulla on heikkouksia paljon. Vuosikausia olen tavoitellut bataattiranskalaisilleni täydellisen rapeaa kuorta ja pehmeää sisusta ja nyt voin vihdoin sanoa löytäneeni reitin täydellisten bataattiranskalaisten luo.

Täydellisten (bataatti)ranskalaisten salaisuus on siinä, että ne paistetaan kahdesti. Rehellisesti sanottuna en ole täysin varma, miksi kahdesti paistettu on parempi kuin pitkään paistettu. Ainakin se kuulostaa paremmalta!

Ainekset:

1 iso bataatti

rypsiöljyä paistamiseen

suolaa, savupaprikajauhetta

lisäksi:

limeviipaleita

srirachaa & majoneesia

Ohjeet:

Leikkaa bataatti suurinpiirtein pikkurillin kokoisiksi tikuiksi. Kuumenna öljy syvässä kattilassa. Jaa bataattitikut kahteen osaan ja paista ensimmäistä puolikasta 3-4 minuuttia, kunnes bataatit alkavat hieman rypistyä ja tummua pinnastaan. Nosta talouspaperin päälle odottamaan ja paista loppuja ranskalaisia sama aika.

Siirrettyäsi jälkimmäisen satsin pois nosta lieden lämpötilaa hieman korkeammaksi. Paista ensimmäistä bataattisatsia uudelleen kuumassa öljyssä noin 3 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin tummia päältä. Siirrä taas talouspaperille, ripottele päälle suolaa ja hieman savupaprikajauhetta ja toista loppujen bataattien kanssa.

Tarjoile limeviipaleiden sekä srirachan ja majoneesin kanssa välipalana tai lisukkeena!

Avainsanat: , ,

Valkosuklaajuustokakku

valkosuklaajuustokakku

Olen pitkään haikaillut kesästä tehdyn verbin perään, sellaisen kuin yläluokkaisten amerikkalaisten summering. Kesänvietto ja kesäily ovat toistaiseksi parhaat, jotka olen itse keksinyt, ja itse asiassa ne kuvaavat kyllä melko hyvin sitä, mitä olen lähiaikoina tehnyt.

Nämä sanaleikit eivät kuitenkaan ole ennen tätä viikkoa olleet ajankohtaisia. Koko alkukesän olen viettänyt lähinnä kiroten sitä ettei kesää oikeastaan edes ole ollut. Heinäkuun puoliväliin mennessä Suomessa oli ollut ehkä kaksi ja puoli aurinkoista ja/tai lämmintä päivää eikä niin lyhyt aika mitenkään riittänyt kaikkeen siihen hienoon kesäilyyn, josta olin koko pitkän talven haaveillut.

Tällä viikolla hyvien kesäpäivien saldoni on kuitenkin tuplaantunut, länsirannikolla kun aurinkoa ja lämpöä on riittänyt huomattavasti Helsinkiä enemmän. Tämä viikko onkin kulunut enimmäkseen ulkoilmoissa: maalaismaisemissa pyöräillen, rantakallioilla auringonlaskuja ihaillen ja metsissä mustikoita poimien. Kaikelle tälle raittiille ilmalle oli kuitenkin pakko hankkia hieman kontrastia keittiöstä.

valkosuklaajuustokakku

Keittiössä on lähipäivinä syntynyt monien muiden herkkujen ohella tämä suussasulavan herkullinen ja samettisen pehmeä valkosuklaajuustokakku. Sen makua on jotenkin vaikea kuvailla. Vähän kuin unohtunut uni, johon yrittää tarttua; tämän kakun hienostunut ja hento maku pakenee mielestä jos sitä yrittää liikaa pohtia. Hyvää se kyllä on, sen voin sanoa!

Ainekset:

250g digestive-keksejä

100g voita

täyte:

150g valkosuklaata

400g tuorejuustoa

2dl kermaa

4 kananmunaa

2dl sokeria

kuorrutus:

2,5dl smetanaa

3rkl sokeria

lisäksi: rouhittuja pistaaseja

Ohjeet:

Aloita valmistamalla pohja: murskaa digestive-keksit hienoksi jauheeksi ja sekoita yhteen sulatetun voin kanssa. Lisää hieman voita jos seos on liian kuiva tai murusta pari keksiä lisää jos se tuntuu liian kostealta. Painele valmis taikina voidellun kakkuvuoan pohjalle tasaisesti ja siirrä jääkaappiin asettumaan.

Sulata valkosuklaa varovaisesti mikrossa, pienissä pyrähdyksissä ja välillä sekoitellen. Sekoita suklaan joukkoon tuorejuusto, kerma ja sokeri. Vatkaa kananmunat joukkoon yksitellen. Kaada valmis täyte kakkupohjan päälle, tasoita nuolijalla tai veitsellä mahdollisimman sileäksi ja paista 180-asteisessa uunissa 10 minuttia.

Laske sitten uunin lämpö 150-asteiseksi ja jatka paistamista noin tunti. Uuneissa saattaa olla eroja, etkä halua ylikypsää juustokakkua, joten ala kurkistella uuniin jo aiemmin – valmiin kakun tulisi olla kiinteä reunoilta, mutta hieman hyllyvä keskeltä.

Sekoita smetana ja sokeri huolellisesti yhteen ja levitä uunista tulleen kuuman kakun päälle tasaiseksi kerrokseksi. Laita kakku vielä takaisin uuniin 10 minuutiksi. Kierrä veitsen kanssa kakun reunat heti kun otat sen uunista, jotta kakku ei tartu vuokaan jäähtyessään. Anna jäähtyä useamman tunnin ajan tai jopa yön yli. Viimeistele pistaasirouheella ja tarjoile tuoreiden marjojen kera!

Avainsanat: ,

Tuplasuklainen Oreo Brownie

oreo brownies

Raumalla lomailu on aina jotenkin kaksijakoinen elämys. Lapsuuden maisemat ja UNESCO:n maailmanperintökohteeksi nimetty vanha kaupunki ovat kyllä kuvankauniita, ja vehreän luonnon keskellä ja meren äärellä on huomattavasti helpompi rentoutua kuin Helsingin hektisessä ytimessä.

Samalla ne lapsuuden maisemat tuovat vauhdilla mieleen kaiken sen teinivuosien angstin ja kaikki ne tylsät nuoruusvuodet, jotka täällä tuli vietettyä. Ihmisetkin puhuvat jotenkin hassusti enkä lähikaupassa käydessäni edes ymmärrä enää kassatyttöjen puheita. Raumassa on kuitenkin paljon hyviä puolia, ja vuosi toisensa jälkeen osaan arvostaa niitä enemmän ja enemmän.

oreo brownie

Arvostukseni Raumaa kohtaan nousi tällä viikolla kuitenkin aivan uudelle tasolle. Perinteisen pitsiviikon kohokohtana eli Mustan Pitsin Yönä löysin nimittäin kansainvälisiltä markkinoilta herkullisia ja Suomessa valitettavan harvinaisia Oreo-keksejä.

Ajattelin, että jos Milka voi piilottaa Oreot suklaaseen niin miksen minä voisi piilottaa niitä suklaakakkuun. Keksit päätyivät siis heti osaksi tätä yltiösuklaista kerrosherkkua. Yhdestä pienestä palasta tulee ehkä viikon kestävä sokerihumala ja/tai kakkostyypin diabetes, mutta on se kyllä sen arvoista.

Ainekset:oreo brownie

200g tummaa suklaata

200g voita

2dl tummaa ruokosokeria

4 kananmunaa

2,5dl vehnäjauhoja

12-15 Oreo-keksiä

250g valkosuklaata

Ohjeet:

Sulata suklaa ja voi varovaisesti mikrossa, pienissä pyrähdyksissä ja välillä sekoittaen. Sekoita joukkoon sokeri, kananmunat ja sitten vehnäjauhot.

Kaada puolet seoksesta leivinpaperilla päällystettyyn pienehköön uunivuokaan (tai kakkuvuokaan). Asettele brownie-taikinan päälle Oreo-keksejä, sitten tiivis kerros valkosuklaata ja lopuksi kaada päälle loppu brownie-taikina.

Paista 180-asteisessa uunissa noin 35 minuttia, kunnes brownien pinta on melko kiinteä ja kypsä. Anna jäähtyä, paloittele ja nauti (kohtuudella)!

Avainsanat: , ,