Hengähdystauko

Joo, olen ollut lähiaikoina vähän hiljainen… tarjoten samalla varmasti suurta helpotusta monille. Syy herkkään hiljaisuuteeni ei todellakaan ole se, etteikö olisi mitään sanottavaa eikä se, ettenkö olisi tehnyt (ja varsinkin syönyt) tässä reilun viikon aikana kaikenlaista kivaa. Ehkä en ole vain ollut täysin varma, mitä sanottavaa minulla on ja mikä siinä kaikessa kivassa on ollut oikeasti kivointa.

Tiesin kyllä jo ennen tätä kahdeksan vuorokauden hiljaista kautta, että haluaisin ottaa vähän aikaa itselleni. Ihan pienen hengähdystauon vaan. Yhdestä päivästä tuli nopeasti kaksi, sitten viisi ja yhtäkkiä viikko. Nyt onkin yllättävän vaikea palata takaisin rutiiniin, vaikka kyseessä on miellyttävä rutiini. Kaiken lisäksi jotenkin tuntuu kuin tässä viimeisen viikon aikana olisi tapahtunut ainakin kahden vuoden jutut – miten tällaista vyyhtiä nyt edes lähtisi purkamaan?

Vyyhti saa joka tapauksessa odottaa vielä huomiseen, sillä tänään keskityn eloonjäämistaisteluun. 12 tunnin koulupäivän päätteeksi aion lähinnä tuijottaa tyhjyyteen, nukahtaa kadulle ja/tai kuolla. Huomenna aion kuitenkin tehdä taas sitä, minkä parhaiten teen – kehua omia kakkujani.