Arkistot kuukauden mukaan: Touko 2016

Gluteeniton päärynäkeikauskakku

päärynäkakku

Tässä on nyt ollut kaikenlaista. Tämä toukokuu on osoittautunut yllättävän tapahtumarikkaaksi ja riehakkaaksi ja jos tämä on minkäänlainen indikaattori loppukesän lupauksesta niin olen jo nyt erittäin tyytyväinen kesään 2016.

Kaiken kiireen keskellä ei ole aina muistanut edes omaa nimeään, mutta kakulle on toki ollut aikaa. Tämä kakku syntyi täysin sattumalta ja kiireiseen tarpeeseen, niistä aineksista, mitä kaapin pohjalta sattui löytymään. Samalla se todisti taas kerran, että vahinkolapsikin voi maistua oikein hyvälle!

Ainekset:

3 kananmunaa

2dl tummaa ruokosokeria

75g sulatettua voita

1dl maustamatonta jogurttia

2rkl vaahterasiirappia

1 sitruunan raastettu kuori

3,5dl mantelijauhetta

1tl leivinjauhetta

hyppysellinen kanelia, kardemummaa ja muskottipähkinää

plus:

3 päärynää

50g voita

1dl sokeria

hyppysellinen vaniljaa ja kanelia

Ohjeet:

Vatkaa kananmunat ja sokeri huolellisesti yhteen. Lisää joukkoon voisula, jogurtti ja vaahterasiirappi sekä sitruunankuori ja sekoita. Lisää keskenään sekoitetut kuivat ainekset lopuksi varovaisesti taikinaan ja sekoita sileäksi.

Kuori ja pilko päärynät. Heitä voi ja sokeri kuumalle pannulle sulamaan ja sekoittele jatkuvasti. Lisää pannulle päärynät ja mausteet ja anna kypsyä muutaman minuutin ajan. Kaada päärynäseos tasaisesti kakkuvuoan pohjalle ja lisää kakkutaikina päälle. Paista 180-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia, kunnes kakku on tummunut kauniin kullanruskeaksi ja sen keskiosaan työnnetty tikku irtoaa puhtaana.

Pyöräytä veitsi kakkuvuoan reunoja pitkin, aseta kakkuvuoan päälle lautanen ja keikauta kakku ulos vuoastaan niin, että kauniisti karamelisoituneet päärynät jäävät komeilemaan päälle. Tarjoile lämpimänä, esimerkiksi jäätelön kera!

 

Avainsanat: , , , ,

Toukokuinen muotokuva

töölö helsinki kesä

Olen vahingossa ollut niin pitkän hetken hiljaa, että iso osa kesän alkulaukauksista on jäänyt täysin vaille kommenttia. Siksi en aio tänään jakaa minkäänlaista reseptiä enkä edes puhua juurikaan ruoasta; tänään haluan keskittyä itselleni tärkeimpään aiheeseen eli itseeni.

Samalla haluan pikakelata viimeisimmän kuukauden elämästäni uudelleen ja maalata inkoherentin muotokuvan tämänhetkisestä itsestäni. Olen väsynyt, virheellinen, lievästi tyytymätön ja ihmisenä täysin rikkinäinen, mutta varovaisen optimistinen ja uudelleen varma siitä, että elämällä on vielä paljon tarjottavaa.

Yöttömiä öitä on tähän kesään mahtunut paljon jo nyt, sekalaisista syistä. Paikotellen on ollut hienoa. Olen polttanut kasvoni auringossa jo useampaan otteeseen, joten tämänhetkinen muotokuvani on vielä enemmän fuksianpunainen kuin yleensä. Eihän se hyvä asia ole millään mittarilla, mutta kuuluu kesääni.

 

Tässä toukokuussa on ollut kattoterassibileitä ja hawaijilaisia brunsseja, on ollut viinipainotteisia piknikejä ja aamuun asti jatkuvia venejatkoja. Ihmisiä on tullut elämääni ja lähtenyt siitä, liukuovi pyörii pyörii. On ollut suuria ja pieniä hienoja hetkiä.

Silti on ollut voimakkaan melankolinen olo. Ehkä se on vain alkukesän jännitystä tai ehkä se johtuu siitä, että minun on aina ollut jotenkin vaikeaa elää oikeassa maailmassa ”normaalien” ihmisten ympäröimänä kun itse olen kaikkea muuta. Luultavasti se johtuu vain siitä, että joka päivä tässä elämässä koostuu hitaasta luopumisesta.

Aurinkoiset alkukesän päivät ovat kuitenkin olleet enimmäkseen hyviä. Olen lähinnä yrittänyt keskittyä kaikenlaiseen turhaan jotta ei tarvitsisi keskittyä mihinkään olennaiseen. Tänään olen myös hämmästellyt, miten jotain ihmistä voi samanaikaisesti ikävöidä suunnattomasti ja haluta heittää kivellä naamaan.

Avainsanat: