Elämäni kesä

Tein ystävieni kanssa viime keväänä suuren julistuksen: tästä tulee elämämme kesä. Emme tietenkään tukeutuneet pelkkään sokeaan optimismiin tässä ennustuksessa, vaan kehitimme sen perustaksi monimutkaisen algoritmin, joka selkeästi todisti, että edessä olisi mahtava kesä.

Ja niinhän se on ollut.

Itselleni kesä on ensisijaisesti huoletonta aikaa. Sellaista kun voi elää hetkessä, miettimättä huomista tai kellonaikoja, hillua ympäriinsä tietämättä edes viikonpäivää. Kesä on tietenkin myös seikkailujen aikaa ja täydellinen tilaisuus kerätä uusia elämyksiä.

Olen yrittänyt repiä elämäni kesästä kaiken ilon irti olemalla mahdollisimman arvaamaton ja ennakkoluuloton, hyppäämällä junaan ja karkaamalla toiseen kaupunkiin jos siltä tuntuu tai makaamalla vain paikallani rantakallioilla tai veneen kannella jos tuntuukin enemmän siltä.

Tunteideni viemänä olen hyppinyt saarelta toiselle ja päätynyt jo ainakin Raumalle, Uuteenkaupunkiin, Naantaliin ja Tampereelle. Kaikkien seikkailujen kohteita en välttämättä edes muista, mutta eihän kesällä eletäkään muistojen vuoksi, vaan sen hetken.

Kesärauma tarjoili (hieman yllättäen) tällä kertaa myös palmuja, joiden rohkaisemana uskaltauduin ensimmäistä kertaa vuosikausiin jopa uimaan mereen kaikenlaisten pelottavien kalojen joukkoon, vaikka olikin erittäin suuri todennäköisyys etten selviäisi siitä elossa. Kalat ovat pelottavia.

Yksi kesämentaliteetin tärkeimmistä piirteistä on kuitenkin se, ettei jokaista riskiä punnitse aivan niin tarkkaan. Loppupeleissä millään ei ole mitään merkitystä, joten juuri nyt kannattaa vaan tehdä jotain kivaa. Tämän valaistumisen innoittamana lähdenkin nyt tekemään jotain merkityksetöntä kesäkivaa.

Avainsanat: kesä