Ruokakaupat ovat tällä viikolla laskeneet hintojaan kovaäänisen melun saattelemana. Kaiken tämän ale-ryöpytyksen keskellä aloin jo itsekin ajatella, että ehkä pitäisi lähteä ruokaostoksille ihan vain sen takia kun nyt on halpaa. Tajusin kuitenkin nopeasti, ettei elämäni ihan niin tyhjää kuitenkaan ole.
Tajusin myös yhden toisen asian. Vaikka jokaisen ruokatuotteen hintaa alennettaisiin Suomessa 37 prosenttia, ne olisivat silti erittäin kalliita. Olen erittäin onnekas siinä, että rahatilanteeni ei pakota minua jokaisella kauppareissulla miettimään, onko minulla varaa ostaa maitoa tai vaikka suklaakeksejä, mutta todellisuudessa yhteen nautintoon käytetty raha on aina pois jostain toisesta mahdollisesta nautinnosta. Rahan kanssa pitää siis olla tarkkana jos siitä haluaa saada maksimaalisen hyödyn.
Äitini oli aikoinaan todella varovainen rahojensa kanssa. Olisi ihan reilua jopa sanoa, että hän oli pihi. Muistan viettäneeni suuren osan lapsuudestani ja nuoruudestani yrittäen vakuuttaa häntä siitä, että raha on tarkoitettu käytettäväksi ja elämästä pitää nauttia silloin kun vielä voi, mutta turhaan. Vuosien varrella roolimme ovat kuitenkin kääntyneet niin, että nykyään hän käyttää melko liberaalisti rahojaan nautintoihin ja elämyksiin samalla kun itsestäni on tullut varovaisempi. Olisi ihan reilua jopa sanoa, että minusta on tullut pihi.
Paikotellen pihi luonteeni ei kuitenkaan tarkoita ettenkö osaisi käyttää rahaa suuriin nautintoihin ja elämyksiin. Olen tällä viikollakin varannut useammat lennot ja hotellit. Pienempien nautintojen kohdalla huomaan kuitenkin pohtivani pidempään ja pidempään.
En ole ostanut kaupan valmiita leivonnaisia vuosikausiin, mutta aina välillä minussa syttyy suunnaton himo jonkinlaisia valmiskakkuja tai -keksejä kohtaan. Yritän tietenkin vastustella viettejäni parhaani mukaan, mutta lopulta tahtoni häviää aina sokerin kutsulle. Kipitän leuka rinnassa lähikauppaan ja jumitun tuijottamaan massiivista keksivalikoimaa. Missään muussa maassa ei voi olla näin montaa erilaista keksilaatua. Suhteellisen nopeasti joukosta valikoituu muutama erityisen mielenkiintoinen vaihtoehto. Mielenkiinto laantuu kuitenkin helposti siinä vaiheessa kun huomaa keksien kilohinnan.
En tiedä, onko oma lähikauppani vältellyt kovasti mainostettuja hinnanalennuksia vai onko minusta todella tullut pihi. Juuri eilen äitini sanoi minulle puhelimessa, että raha on tarkoitettu käytettäväksi ja elämästä pitää nauttia silloin kun vielä voi. Itse huomasin keksihyllyn edessä kuitenkin päättäväni, että liika on liikaa.
Myönnän toki, että laadukkaat raaka-aineet ovat Suomessa myös kalliita, mutta ne tarjoavat vastineeksi paljon suurempia nautintoja ja elämyksiä. Kotitekoiset keksit ovat monin verroin maukkaampia, niitä on helpompi muokata juuri omaan makuun sopivaksi, ja niiden tekeminen on oikeasti hauskaa. Jatkossa en turhaan juokse makeanhimon huudellessa lähikaupan keksihyllylle lannistumaan, vaan teen suosiolla näitä miedon mausteisella mustapippuripotkulla varustettuja suklaamurukeksejä.
Ainekset:
125g pehmeää voita
1,5dl tummaa ruokosokeria
1 kananmuna
n. teelusikallinen rouhittua mustapippuria
oman maun mukaan vaniljaa
hyppysellinen suolaa
2dl vehnäjauhoja
½ tl ruokasoodaa
50g tummaa suklaata, ronskisti rouhittuna
Ohjeet:
Aloita sekoittamalla voi ja sokeri huolellisesti yhteen. Vatkaa kananmuna seoksen joukkoon. Lisää seuraavaksi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat ainekset ja sekoita varovaisesti sileäksi seokseksi. Taittele lopuksi joukkoon myös suklaamurut.
Siirrä taikina jääkaappiin viilenemään vähintään 30 minuutin ajaksi, tai mahdollisesti jopa yön yli. Jaa taikina 10-16 osaan, muotoile kämmenissä palloiksi ja asettele leivinpaperilla päällystetylle uunipellille tasaisin välein. Paista 180-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia, kunnes keksit tummuvat hieman reunoilta. Anna jäähtyä hetki ja nauti. Ilmatiiviisti pakattuna keksit säilyvät mehevinä muutaman päivän ajan, mutta ne ovat parhaimmillaan mahdollisimman tuoreina.
Kakkua + sirkushuveja 