Tänä viikonloppuna järjestetty Grand Champagne Helsinki oli sellainen tapahtuma, jota en vain voinut jättää väliin. Tarjolla oli mahtava valikoima shampanjoita ja ruokaa eli kahta lempiasiaani koko maailmassa.
Ihmisiä tapahtumassa oli tilan kokoon nähden vähän liikaakin ja harva heistä oli niin sivistynyt, että olisi osannut pyytää anteeksi törmätessään muihin. Kaikki esillepanijat ja työntekijät sekä tietenkin oma seurueeni olivat kuitenkin niin hurmaavia, että se tasoitti tilannetta erittäin onnistuneesti.
Tapahtumassa tarjolla ollut ruoka ansaitsee maininnan. Muun muassa Kaartin Hodari ja Hummeri, Pastis (ei kuitenkaan ’se oikea’ Pastis vaan Helsingin oma Pastis) sekä Carelia edustivat tapahtumassa. Oma suosikkini pikkupurtavista oli Carelian kaviaarileipä tryffelivoilla, sopi täydellisesti Heidsieckin vuosikertaroséen kanssa!
Vanhimmat maistamani viinit olivat jopa minua vanhempia, siitä tuli hyvä mieli. Mielestäni siihen asti voi ajatella itseään nuorena kun itseä vanhemmat viinit ovat vielä juomakelpoisia.
Tapahtuman jälkeen jäi hieman harmittamaan, että osa harvinaisemmista viineistä oli ehtinyt jo loppua ennen kuin pääsin paikalle, enkä ehtinyt maistaa esimerkiksi Duval Leroyn kokonaan Petit Meslier -rypäleestä tehtyä erikoisuutta. Kolmisenkymmentä muuta hyvää viiniä tuli kyllä maistettua!
Guy Charlemagnen Brut Nature oli ehdottomasti paras uusi tuttavuus. Minun ja apulaismaistajani suosikki Non Vintage -viineistä oli kuitenkin Charles Heidsieckin Brut Réserve, joka on jo pitkään ollut yksi omista suosikeistani. Siinä on miellyttävää paahteisuutta, tasapainoista briossisuutta ja raikkaan eksoottista hedelmäisyyttä, hentoa kookoksisuutta sekä pitkä ja pehmeän vaniljainen jälkimaku.
Lisäksi kokosin maistamistani viineistä kolme suurinta suosikkiani. Ei tullut itselleni ollenkaan yllätyksenä, että nämä suosikit olivat sieltä arvokkaammasta päästä, eikä niitä välttämättä tule helposti hankittua kuin suurempaan juhlaan. Heidsieckin NV soveltuu kuitenkin hyvällä omallatunnolla pienempiinkin juhlahetkiin, se kun maksaa Alkossa vähän alle viisikymppiä – ehdottomasti hintaluokkansa paras!
Tässä oma Top 3 tilaisuudessa maistamistani viineistä:
3. Laurent-Perrier Grand Siècle
Kaunis hohtavan keltakultainen sävy ja minimaalisen pienet eläväiset kuplat; miellyttävässä tuoksussa hentoa paahteisuutta, vivahteikasta hedelmäisyyttä ja häivähdys kermaa ja mantelia; aromi tasapainoisen hedelmäinen ja paahteinen, kermaisa, omenapiirakkainen, mantelinen, silkinpehmeä kielellä, raikas ja pitkä.
2. Duval Leroy 
Femme de Champagne 2000
Väriltään hento, läpikuultavan keltakultainen; minimaaliset, mutta ryhdikkäät kuplat; tuoksussa houkuttelevaa hedelmäisyyttä ja hentoa kermaisuutta sekä miellyttävän kevyttä kukkaisuutta; aromi hienostuneen kermaisa, keltahedelmäinen, hitaasti avautuva, sitruunankuorinen, tasapainoisen mineraalinen, paksu ja eteerinen.
Apulaismaistaja kommentoi, että tälle naisellisuus maistuu. Pakko se kai on uskoa.
1. Charles Heidsieck Blanc des Millénaires Brut 1995
Houkutteleva syvän kultainen väri, jossa on hentoa jadenvihreää vivahdetta; rauhalliset ja elegantit kuplat; tuoksussa tuhtia mokkapaahteisuutta, suolaista mineraalisuutta, miellyttävää mausteisuutta, hentoa toffeisuutta ja tasapainoista kukkaisuutta; runsas suutuntuma, mokkaisa, kukkaisa, valkopersikkainen, hennon herukkainen, karamellisokerinen, kanelinen, paahteinen, vaniljainen, vohveliarominen, lumoavan hedelmäinen ja hennon marsipaaninen aromi; pitkä, leveä ja intensiivinen jälkimaku täynnä hedelmäisyyttä, paahdetta, eksoottisia mausteita.
//
Suosikkieni perusteella alkaa tuntua siltä, että vietin kohtuuttoman paljon aikaa Heidsieckin ja Duval Leroyn kojuilla, mutta kyllä minä muitakin esillepanijoita kävin kiusaamassa. Kolmattakymmenettä viiniä taisi tosiaan tulla messuilla maistettua. Osa oli hyviä, osa ei.
Maistoin rohkeasti yhtä itselleni täysin vierasta shampanjaa, joka maistui suoraan sanottuna hedelmäpommioksennukselle ja hikiselle vehkeelle. Hiippailin suosiolla takaisin Duval Leroylle ja puhdistin palettini Femmen feminiinisellä raikkaudella.
//
Lopuksi vielä hyvää äitienpäivää äidille!
Itse poimitut valkovuokot komeilevat olohuoneeni pöydällä, kuva saa tällä kertaa riittää.
Kakkua + sirkushuveja 
Päivitysilmoitus: Ruokablogi Jerryn keittiössä 2014-2017 – Jerry Kivelä