Semifreddo: mustikka & kardemumma

Ihmiset ovat kaikki auttamattoman typeriä. Olen kyllä tiennyt sen jo pitkään ja olen luonnollisesti laskenut myös itseni sinne typerien riveihin. Lähipäivinä ihmisten rajaton typeryys on kuitenkin yllättänyt jopa minut, ja samalla on tullut poikkeuksellisen rauhaton ja turvaton olo.

Viime sunnuntaina järjestetyt itsenäisyyspäivän mielenosoitukset ja vastamielenosoitukset velloivat väkivaltaisina minun kotikulmillani Töölössä. Vain muutaman askeleen päässä kotioveltani heiteltiin poliiseja kivillä ja lasipulloilla ja sen seurauksena vain muutaman askeleen päässä kotioveltani myös ammuskeltiin.

Facebookissa olen nähnyt useamman puolituttavani kritisoivan poliisin päätöstä käyttää paineilma-aseita anarkistien laitonta ja omiin silmiini erittäin uhkaavalta vaikuttanutta mellakointia hallitakseen. Pakko myöntää ettei itsellenikään mitenkään turvallinen olo tullut siitä, että näihin aseisiin jouduttiin turvautumaan. Päätös aseiden käytöstä ei kuitenkaan ole mielestäni aina poliisin harteilla, vaan sen päätöksen tekevät ne, jotka heittelevät poliiseja esineillä tai uhkaavat yleistä rauhaa kaduilla.

Molemmilla sunnuntaina riehuneilla ryhmillä saattaa olla joitain hyviä mielipiteitä, vaikkeivat ne minulle olekaan auenneet ollenkaan. Ainakin he ovat kertoneet niitä mielipiteitään aivan väärällä tavalla. Muutosta voi vaatia, oikeastaan sitä on syytäkin vaatia. Sivistyneessä yhteiskunnassa tämä tehdään kuitenkin rakentavasti, olemassa olevaa parantaen eikä kaikkea aiempaa kehitystä romuttaen. Positiivinen muutos ei synny riehumalla. Kaikki, jotka tässä ajassa ja tässä tilanteessa eivät pyri rakentamaan, ovat tuhoajia ja ovat terroristeja ja juuri sellaisina nämä laittomat mellakoitsijat tulisi mielestäni yleisessä keskustelussa tuomita.

Rajattoman typeryyden lisäksi kaikilla ihmisillä on tällä hetkellä myös aivan liikaa ja aivan liian voimakkaita mielipiteitä. Lasken itseni myös näihin riveihin. Lupaan kuitenkin jättää kannanottoni tähän ja siirtyä johonkin miellyttävämpään. Vaikka tähän sinivalkoiseen mustikka-kardemumma-semifreddoon, jota ystävänpäivän illallisellani nautin, korkealla turvallisessa norsunluutornissani.

Semifreddo on italialainen jälkiruoka joka nimensä mukaisesti on semi-jäädytetty. Tavallaan sitä voisi kai jäätelökakuksikin nimittää, ainakin jos ei ole termeistään niin tarkka. Tämä maukas ja kermaisa semifreddo syntyy zabaglione-kastikkeesta, marengista ja kermavaahdosta. Herkun kruunaavat makeat mustikat ja maukas kardemumma sekä antelias loraus kypsää sherryä!

Ainekset:

zabaglione:

4 keltuaista

4rkl sokeria

4tl sherryä

2tl kardemummaa

marenki:

4 valkuaista

2dl sokeria

hyppysellinen vaniljaa

kermavaahto:

4dl kermaa vatkattuna tiukaksi vaahdoksi

vaniljaa

lisäksi: mustikoita, kardemummaa

Ohjeet:

Aloita valmistamalla zabaglione. Kiehauta pieni määrä vettä kattilassa ja aseta metallinen kulho kattilan päälle. Sekoita ainekset kulhossa ja vatkaa voimakkaasti kunnes seos alkaa muuttua vanukasmaiseksi. Lisää kardemumma, siirrä syrjään ja anna jäähtyä.

Seuraavaksi marenki. Vatkaa aineksia ensin edeltävään tyyliin vesihöyryn päällä viitisen minuuttia käsin, sitten ilman alla kiehuvaa vettä kymmenisen minuuttia sähkövatkaimella, kunnes marenkiseos alkaa jäykistyä.

Vatkaa lopuksi kerma ja vanilja kuohkeaksi vaahdoksi ja sekoita kaikki kolme seosta varovaisesti yhteen. Kaada seosta pieni määrä kerrallaan leipävuokaan ja ripottele joukkoon aina välillä mustikoita. Pakasta.

Semifreddo säilyy pakastimessa ainakin viikon oikein herkullisena. Se on heti pakastimesta tullessaan melko syväjäässä, mutta sulaa huoneenlämmössä erittäin nopeasti. Vuoasta semifreddo-halko irtoaa suhteellisen helposti jos vuoan dippaa ensin lämpimään veteen ja sitten napauttaa pohjaan.

Avainsanat: jäätelökakku, mustikka-kardemummasemifreddo, semifreddo