Kävin viime viikonloppuna kurkkaamassa uudistettua Silja Symphonya ja tavalliseen tapaan olen vasta torstaina toipunut risteilystä edes sen verran, että kykenen siitä kaksi sanaa kirjoittamaan.
Oli kivaa.
Pikkulapsesta asti olen ravannut näillä laivoilla useita kertoja vuodessa. Lapsena hauskanpito laivoilla oli toki jokseenkin erilaista, mutta yhtä intensiivistä se on yhä. Tällä kertaa hauskanpito keskittyi shampanjaan ja hummeriin, ilma-akrobatiaan (niin yleisönä kuin spontaanien tankotanssiesitysten tarjoajana) ja iloiseen yhdessäoloon.
Ulkona tunnelma oli hyytävän jäinen, mutta sisällä intohimon liekit polttelivat kun pääsin (Irish Coffeen rohkaisemana) esittelemään tanssitaitojani, ja sain pari silmäniskuakin. Tanssiparini tosin väitti silmäniskujen olleen hänelle kohdistettuja, mutta kaikkihan me nyt totuuden tiedämme… Varsinkin kun olen tunnetusti tanssiessani vastustamattoman suloinen.
Kakkua + sirkushuveja 