Marraskuu Madridissa: Synttärikakkua ja sadekuuroja

Perinteet ovat minulle tärkeitä. Ne tuovat tähän kaoottiseen olemassaoloon edes illuusion jonkinlaisesta kontrollista. Siksi vietän syntymäpäivääni aina pitkälti samalla tavalla: kakkuaamiainen sängyssä, omaa aikaa (josta ensimmäiset tunnit kuluvat useimmiten peilikuvaani tuijotellen ja loput vanhoja Sandra Bullock -elokuvia katsoen), ja kaiken kruunaa aamiaisruoista koostuva illallinen.

Tänä vuonna päädyin kuitenkin kokeilemaan jotain ihan toisenlaista – karkasin syntymäpäiväni aamun pikkutunneilla kohti Madridia. Sängyssä nautittu kakku vaihtui lentokentän loungessa aamuyöllä nopeasti haukattuun karjalanpiirakkaan ja lennolla siemailtuun shampanjaan. Välilasku Brysselissä piristi kivasti kun loungessa oli tarjolla nutellaa ja mimosaa. Perille päästyäni ehdin sentään nopeasti vilkaista peiliin (ja vielä sellaiseen mahtavaan hotellin suurennuslasipeiliin, jotka ovat yksi ehdottomista lempiasioistani koko maailmassa), Sandra Bullock jäi kuitenkin odottamaan parempaa ajankohtaa. Aamiaistakaan ei löytynyt illalliseksi. Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin ihan kivaa; ehkä erilaiset elämykset ovat niitä perinteitä ja rutiineja ikimuistoisempia, hyvässä ja pahassa.

Madridissa minua odotti myös kattoterassi uima-altaineen, mutta valitettavasti tämä ankea talvi oli hyökännyt jo sinne asti eikä jäävedessä lilluminen erityisesti houkutellut, etenkään kun tarjolla ei ollut edes sellaista isoa puista ovea jonka päällä Rose otti pienet tirsat sillä aikaa kun Leonardo DiCaprio jäätyi ja hukkui.

Tämä oli toinen kertani Madridissa. Ensimmäisen visiitin jälkeen tuntui pitkään siltä, etten nähnyt kaupungista oikeastaan yhtään mitään. Toisen kerran jälkeen olo on pitkälti sama. Reissussa räpsittyjä kuvia selatessa kuitenkin huomasin, että kyllähän siellä nyt yhtä jos toista tuli vastaan. Sadekuurojen lomassa ehdin maistella monenlaisia tapaksia ja metsästää kaupungin parhaita martineja. La Latinan ja Lavapiésin kapeat kadut ja värikäs arkkitehtuuri tulivat samalla tutuiksi. Ja mikä tärkeintä, söin viidessä päivässä ainakin muutaman vuosikymmenen edestä synttärikakkuja.

Yksi Madridin herkullisimmista elämyksistä oli perinteinen La Mallorquina, leipomo joka on palvellut madridilaisia jo 1800-luvun lopulta asti. Rehellisesti sanottuna osa heidän leivoksistaan myös näyttää ja maistuu juuri siltä, 1800-luvun makuun sovitetuilta. Sokeria ei ainakaan ole säästelty.

Yltiömakeiden leivosten lisäksi La Mallorquinassa käydessään voi tuntea olevansa osa historiaa

Turron de yema tostada on paikallinen perinteinen jouluherkku – sitä oli pakko ostaa ihan kotiin asti maisteltavaksi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: